Eläkkeelle jäävä projektipäällikkö Pekka Flöijer pääsi seuraamaan 30-vuotisen uransa aikana Nordautomationin kehitystä aitiopaikalta.
Hyvin ansaituille eläkepäiville siirtyvällä Pekka Flöijerille ehti kilahtaa 30 vuoden kunnioitettava virstanpylväs Nordautomationin palveluksessa rikki viime syksynä.
Uransa aikana Flöijer ehti olla Nordautomationilla monessa mukana: ensin suunnittelijana ja lopulta muun muassa laitosten käyttökoulutuksesta ja mekaanisen puunjalostuksen projektitoimitusten sisällöistä vastaavana projektipäällikkönä.
Kun Flöijer astui ensimmäisen kerran sittemmin Nordautomationina tunnetun yrityksen ovesta sisään, firma oli vielä nimeltään Suunnittelutoimisto Ojala-Koivunen. Elettiin vuotta 1987. Flöijer oli valmistunut Vaasan Teknillisestä oppilaitoksesta seitsemän vuotta aiemmin.
“Tulin taloon laite- ja tuotekehityssuunnittelijaksi. Niissä tehtävissä toimin kaksi ja puoli vuotta, jonka jälkeen aloitin vuonna 1989 projektipäällikkönä. Tässä toimessa olen viihtynyt näihin päiviin asti, vain firman nimi on välissä vaihtunut”, Flöijer muistelee.
Alun perin koneteknikoksi valmistunut Flöijer oli saanut kipinän suunnittelijan työhön edellisessä työpaikassaan Tähkä Oy:ssä, jossa hän aloitti työelämään tutustumisen jo opintojen ohessa 1970-luvun lopulla. Tähkässä Flöijer toimi ensin kärkisorvaajana ja sittemmin suunnittelijana muun muassa saha- ja puunjalostustuotteiden parissa.
Nordautomationilla suunnittelija aloitti syyskuussa 1991. Ojala-Koivusen lopettamisen ja tuon yrityksen perustalle syntyneen Nordautomationin välissä ehti mies viettää muodollisen kolmen viikon työttömyyskauden.
“Nordan kasvun myötä toimenkuvat alkoivat helpottua. Kun vielä suunnittelupäällikkönä tuli tehtyä paljon sitä perussuunnittelutyötä, niin lopulta paine väheni niin, että suunnittelijat saattoivat keskittyä suunnitteluun ja me projektijohtajat projektijohtamiseen. Tämä vähensi stressiä huomattavasti. Aikaisemmin se oli sellaista, että kaikkien täytyi tehdä vähän kaikkea, että iso pyörä pysyi pyörimässä.”
Vaikka Flöijer on toiminut suurimman osan työurastaan projektinjohtotehtävissä, on rinnassa sykkinyt aina suunnittelijan sydän.
Flöijerin kotipuolessa Kristiinankaupungissa kasvaa paljon tyrniä. Marjan poimiminen käsin oli kuitenkin hankalaa, joten Flöijer alkoi kehitellä avuksi tyrnin poimimiseen tarkoitettua laitetta.
”Tein laitteesta kottikärrymallin, jotta sen pystyi viemään maastoon marjojen luokse. Olen kehitellyt sitä iltapuhteina eteenpäin. Nykysin laite ei tarvitse polttomoottoria, vaan sitä pystyy käyttämään sähköllä.”
Flöijer toppuuttelee kuitenkin ajatuksia eläkepäivien uudesta bisneksestä. Ja aikaa täytyy jäädä myös metsätöille.
“Omaa metsää on viitisen hehtaaria, sieltä olen polttopuut ottanut. Nyt eläkkeellä ehtii metsätöihin arkipäivisinkin, mikä on mukava asia.”